Zimbardoa oikeaan aikaan

Yhteensattumasta tai jonkun nopeasta reagoinnista johtuen Philip Zimbardon esitelmä pahuuden psykologiasta räpsähti nettiin saataville samana päivänä kuin Matti Saari ampui 10 ihmistä Kauhajoella. Viime helmikuussa pidetty puhe oli niin ajankohtainen kuin voi olla. Zimbardo johti pahamaineista Stanford Prison Experimentia, jossa joukko vapaaehtoisia pistettiin vankilaan ja roolitettiin vartijoiksi ja vangeiksi. Pariviikkoiseksi suunniteltu koe keskeytettiin kuuden päivän jälkeen, kun homma karkasi sadismin puolelle. Ympäristö, valtasuhteet ja vastuuttomuus ajoivat tavalliset nuoret miehet käsittämättömiin tekoihin. Kauhajoella – ja Jokelassa ja Myyrmannissa – etsitään syyllisiä (IRC-Galleria, YouTube, tietokonepelit, saksalainen musiikki, mustat vaatteet...). Syyllisen etsintä saa välillä surkuhupaisia piirteitä, esimerkiksi Jokelan tapauksessa tv-uutisten pikaryntäys IRC-gallerian kimppuun. Kausaliteetteja on hankala vetää, mutta olisi myöskin banaalia ajatella, että tämä nyt oli vaan yksittäinen hullu lapsi. Sellaista sattuu ja tapu-tapu. Zimbardo hahmottelee kolme eri tasoa, joita pitää miettiä. Ensimmäinen liittyy yksilöihin (bad apples) ja heidän taipumuksiinsa. Toinen liittyy ulkoisiin tekijöihin (bad barrels) ja kolmas laajempiin poliittisiin, taloudellisiin ja lainsäädännöllisiin piirteisiin (bad barrel-makers). Uutisissa on tultu lainsäädännölliselle tasolle. Aselakia ainakin aiotaan muuttaa. Joku porukka haluaa tietysti kieltää internetin tai saattaa sen valvonnan alle. Talouden valtamerten fatalistinen ja myrskyistä aallokko ei ole ollut keskusteluiden aiheena. Yhteyttä ihan tavalliseen ja arkiseen politiikkaan ei vedetä. Oulussa ollaan edelleen ihastuneena rakentamassa megalomaanista koulukeskusta, joka on erinomainen tapa rakentaa ympäristö, jossa yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä ei huomata. Zimbardon vertauskuvaa käyttäen, kun rakennetaan tarpeeksi iso tynnyri ja katsellaan sitä tarpeeksi kaukaa, kaikki omenat näyttävät hyviltä. Järjen ääni Jokelan tapauksessa ja tässä tapauksessa tuntuu tulevan sieltä, mistä syyllistä etsitään. IRC-gallerian Matti Kari seuraa työkseen ison ihmisjoukon toimintaa netissä. Kari sanoi viimeksi ja sanoi taas, että nuorilla ihmisillä on ongelmia, voisko joku kuunnella niitä ja toimia niin, että ongelmista voitaisiin puhua. Netti ei ole syyllinen. Netti on kommunikaation paikka ja avunhuuto on siellä. Kuunteleekohan joku?