Amerikkalaisen joukkoviestintätutkimuksen perustaja Walter Lippmann unelmoi 1922 ilmestyneessä Public Opinion -teoksessaan yhteiskunnasta, jossa yhteiskuntatieteilijä on kaikkein kovin jätkä. Ei äänestäjä, ei poliitikko eikä edes insinööri vaan yhteiskuntatieteilijä. Lippmann ajatteli, että kun yhteiskunnallisen tiedon kerääminen systematisoidaan tarpeeksi pitkälle, alkaa muodostua tarkan tiedon verkko, jonka avulla yhteiskuntien ohjaaminen onnistuu kätevästi. Puikoissa istuu kova jätkä, yhteiskuntatieteilijä.
Lippmann oli aikamoinen pessimisti, eikä pitänyt ainakaan 1920-luvun amerikkalaista demokratiaa kovin kummoisena luomuksena. Ei varmaan pitäisi 2000-luvun alun demokratioita paljon kummempina.
Lippmannin eksaktin tiedon verkkoa miettiessä mieleen juontuu Ted Nelson, joka puolestaan tuli 1960-luvulla luoneeksi hyperteksti-käsitteen. Nelsonin hypertekstiutopian 'valju' toteutus on nykyinen wwww-pohjainen netti. Nelsonin unelmana oli verkko, jossa tiedoa pystytään linkittämään yhteen kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Inhmillinen tieto kumuloituu ja jalostuu. Meistä kaikista tulee paljon viisaampia.
Nykyiset yhteiskuntatieteet tuottavat paljon eksaktia tietoa. Nykyinen netin kehitys pyrkii yhä parempaan tiedon löydettävyyteen ja asoiden järkevään linkitykseen. Lippmannin ja Nelsonin ideoista on teknisestä näkökulmasta katsoen tullut todellisuutta. Käytännössä tiedon verkkoa ei ole kuitenkaan olemassa. Sen sijaan meillä on tiedon massa, joka kumpuilee monista erillisistä siiloista, eikä tiedon löytäminen, saati tietojyvästen keskinäinen linkittäminen ole kovin kummoista (kts. esim. Etsivä ei löydä).
Lippmann kirjoitti kirjansa 1922. Hän otti ja kuoli 1974. Nyt eletään vuotta 2008. Insinööri on edelleen kova jätkä. Samoin poliitikko. Äänestäjällä ei ole enempää tai vähempää kuin yksi ääni. Yhteiskuntatieteilijä ei vieläkään ole kovin kova jätkä.
Leave a comment