Sarah Palinin valinta republikaanien varapresidenttiehdokkaaksi toi enemmän sähköä USA:n presidentinvaalikampanjointiin kuin mikään muu viimeaikainen tapahtuma. Ja se on paljon se, kun otetaan huomioon, että molemmilla pääpuolueilla oli juuri puoluekokous, joissa McCain ja Obama ottivat virallisesti vastaan ehdokkuutensa valtavissa yleisötilaisuuksissa. Sarah – usein juuri etunimellä puhuteltuna – on se, mistä puhutaan. Jääkiekkomutsi Alaskasta. Vaikka itseä lähellä olevat amerikkalaiset suhtautuvat vaaleihin varsin intohimoisesti, on Palinin valinta ensimmäinen, joka on merkittävästi nostanut keskustelujen volyymia ja tuonut esille kunnon vastakkainasetteluja.
Palin on neljästä ehdokkaasta (Obama-Biden & McCain-Palin) selvästi konservatiivisin. Palin uskoo, että USA:n sota Irakissa on Jumalan tahto. Palin haluaa ihmisten rukoilevan maakaasuputken puolesta. Palin vastustaa aborttia, myös raiskaus- ja insestitapauksissa.
Eräs paikallinen professorishenkilö esitti ennen Palinin valintaa näkemyksen, että vaalien ratkaisevat äänestäjäryhmät ovat valkoinen, ennakkoluuloinen työläisväestö (jonka mielestä jo Barack Obaman nimi on sellainen, että se herättää epäluottamusta) sekä kristillisten herätysliikkeiden sankat kannattajakunnat (jotka pitävät McCainia liian liberaalina ja saattavat jättää äänestämättä). Tästä näkökulmasta katsoen Palinin valinta on strategisesti hemmetin hyvin suunnatttu. Suorapuheinen jääkiekkomamma – luonnehdinta, jota on toistettu kyllästymiseen asti – vedonnee moneen perusamerikkalaiseen. Abortin ja homojen oikeuksien vastustaminen ja Jumalan valtuutuksen tuominen ulko- ja energiapolitiikkaan taas vedonnee konservatiivisiin kristittyihin.
Kristilliset konservatiivit ovat pelottavia (katsokaa vaikka YLEn vastikään lähettämä Jesus Camp). George W. Bushkin vaikuttaa jotenkin ihan sympaattiselta Paliniin verrattuna. Rintamalinjat on kaivettu, hyvin valmistellut puheet on pidetty, jäämme odottamaan tulevia väittelyjä.
Leave a comment