Julkisen keskustelun käymisen paikat ovat mielenkiintoisella tavalla hakusessa. Perinteisesti julkisen keskustelun ylläpitäminen on ollut journalismin puuhaa ja yhteiskunnallinen toiminta on luonut tähän keskusteluun sisältöjä. Pienemmissä piireissä on ollut esim. poliittisten puolueiden työryhmiä, EVAaa ja muita raportinvääntäjiä. Ne ovat toimineet omina minijulkisuuksinaan, joilla on ollut asemansa vuoksi kyky päästä johtopäätöksineen myös valtajulkisuuteen.
Kuuntelin juuri pyöräillessä YLEn parin päivän takaista Vallan vaiheilla -ohjelmaa, jossa demarien Ulpu Iivari ja think tankeja tutkinut Peter Ekholm keskustelivat Matti Laitisen kanssa think tankien tulosta Suomeen. Käteen jäi pari mielenkiintoista havaintoa.
Ensinnäkin, Iivari ja muutkin korostivat moneen otteeseen, että poliitikon mahdollisuus keskustella ja esittää analyysejä julkisuudessa on heikko, sillä journalistit hakevat poliitikoilta ensisijaisesti uutisia. Ymmärsin tämän tarkoittavan, että poliitikoiden keskusteluista etsitään uutisiin ensisijaisesti kannanottoja. Keskustelujen käymisessä taas pyritään vasta rakentamaan kannanottoja, joten uutisnikkarit ja poliittinen keskustelu eivät kohtaa. Olen ollut kiinnittävinäni huomiota samaan asiaan. Tämä on huolestuttavaa, koska helposti ajaudutaan siihen, että "keskeneräisistä asioista ei tiedoteta".
Toisekseen, think tankit, eli suomeksi vaikkapa ajatushautomot ovat yleistyneet. Niitä on ohjelman mukaan Euroopassa satoja, ellei jopa tuhatkunta (tosin think tank on vähän hankala määritellä). Niiden suhteen on monia olennaisia kysymyksiä, kuten se, miten niiden rahoitus hoidetaan ja miten niiden arvomaailmaa tai pyrkimyksiä tuodaan esille. Ekholm nosti kuitenkin esiin olennaisimman kysymyksen. Eli se, miten tämä kaikki hieno prosessoitu tieto saadaan asioista kiinnostuneiden kansalaisten saataville mielekkäällä tavalla?
Missä sitä julkista keskustelua oikein käydään? Ja kuka sitä käy? Miten siitä voisi tavallisena kansalaisena saada edes puolihallittavan otteen?
Leave a comment